Kolme asiaa, jotka opin etätöissä Etelä-Afrikassa
Mä oon nyt viettänyt aikalailla tasan kuukauden Etelä-Afrikassa. Kaksi viikkoa neljästä mä olin täysin lomalla, mutta kuten varmaan tapahtuu kaikille yrittäjälle lomaillessa, sitä saakin tosi paljon ajatuksia ja oivalluksia omasta työstä heti kun ottaa vähän etäisyyttä. Loput kaksi viikkoa mä oon tehnyt etänä töitä Kapkaupungin kahviloista ja coworking-mestoista.
Tää on ollut tosi kokemusrikasta, ihanaa aikaa. Oon tavannut upeita ihmisiä, hypännyt pää edellä mitä erilaisimpiin seikkailuihin mukaan ja elänyt jotenkin tosi täyttä elämää.
Tänään halusin jakaa kolme asiaa, jotka (ainakin) kannan mukanani tältä reissulta.
UNELMAELÄMÄ VAATII UHRAUKSIA
Mun yritys ei oo täysin 100% digitaalinen. Mä edelleen opetan kalligrafiaa aktiivisesti workshopeissa ja Helsinki Design Schoolissa. Lisäksi mä rakastan tehdä kalligrafiaa livenä, yleisön edessä vaikkapa jossain tapahtumassa.
Yleensä tällaisissa tilaisuuksissa on sen verran pitkät varoajat, että mun on helppo valmistautua ja varata lennot sen mukaan että oon Suomessa silloin kun mun tarvii olla.
Etelä-Afrikassa ollessani sain kuitenkin last minute -kyselyn että pääsisinkö Cartierin järjestämään tapahtumaan tekemään kalligrafiaa livenä. CARTIERIN!!!! Siis mikä opportunity, juuri sellainen jollaisia haluan tehdä, mutta joita tulee eteen tosi harvoin!
Mutta mä olin toisella puolella maailmaa. Mä olin täysin toisella puolella maailmaa eikä mulla ollut mitään mahdollisuuksia päästä Helsinkiin tekemään tätä keikkaa.
Mä oon vasta jälkikäteen tajunnut, että mun olisi pitänyt myydä keikka anyways ja hoitaa joku loistava kalligrafi mun kattavasta verkostosta tekemään keikka mun puolesta. Mutta siinä hetkessä mä vaan kieltäydyin kauniisti ja pahoittelin vuolaasti ja olin tosi harmissani.
Joten, kaksi opetusta:
Mä muistutan itselleni, että jotta voi saada jotain, pitää luopua jostain. Se, mitä mä oon tällä matkalla saanut, ne kokemukset joiden kanssa, paljon entistä rikkaampana mä oon palaamassa kotiin, on kuitenkin mulle paljon enemmän ja tärkeämpää, kuin yksi herkullinen duunikeikka. Turha jäädä harmittelemaan. Loppupeleissä mä oon saanut enemmän kun mä oon menettänyt.
Seuraavan kerran kun joudun kieltäytymään jostain, niin mietin hetken pidempään olisiko siinä silti mahdollisuus mulle tuoda mun brändiä/yritystä esiin ja jättää asiakkaalle positiivinen kokemus juuri mun yrityksestä vaikka mä en pääsisikään henkilökohtaisesti paikan päälle.
I RELEASE CONTROL
Mä oon kokenut todella voimakasta flow’ta täällä ollessani. Mun on vaikee vielä pukea tätä sanoiksi tai koherentiksi opiksi, mutta tässä on se asia, jonka mä oon oivaltanut jotenkin todella syvällisellä tavalla:
Asiat tapahtuu, halusin niitä tai en. Jos yritän kontrolloida kaikkea, saatan harata vastaan, pushata liikaa, stressata lopputuloksesta ja teen elämästä itselleni paljon hankalampaa. Jos mulla on aina selkeä masterplan jota noudatan tarkasti, en jätä tilaa elämän sattumuksille, kohtaamisille ja kommelluksille.
Joten yritän vastaisuudessakin muistaa päästää enemmän irti. Suorittaa vähemmän ja sallia enemmän. Ainakin just nyt tuntuu siltä, että hyviä asioita tapahtuu kun teen niin (parempia kuin mitä olisin itse osannut suunnitella!)
SEURAAVALLA KERRALLA EN HANKI PALUULIPPUA
Jos tunnet mua yhtään, tiedät että oon kova tyttö unelmoimaan, mutta mulla on tapana myös laittaa mun unelmat toteutumaan.
Mä vietin talvella 2kk Sri Lankalla. Nyt kuukauden Etelä-Afrikassa. Kummallakaan kerralla en halunnut palata kotiin. Ei siksi, että kodissa olisi mitään vikaa, vaan siksi että tuntuu että joudun lähtemään just kun oon ehtinyt asettua, kotiutua ja luoda rutiinit uudessa maassa ja paikassa.
Mulla ei oo vielä seuraavaa etätyömatkaa suunnitteilla, mutta milloin ikinä se onkaan (ehkä loppuvuodesta?) niin mä luulen että mä haluaisin hankkia vain menolipun ja ihan oikeesti asettua paikoilleen johonkin uuteen paikkaan. Olla siellä niin kauan että haluan lähteä – joko palata kotiin tai sitten siirtyä johonkin seuraavaan paikkaan.
En tiiä vielä että miten mä oikeesti toteutan tän, mutta ens kerralla en halua enää sitä tunnetta että matka jää kesken.
Haluaisitko kysyä multa jotain liittyen diginomadi-touhuun tai ylipäänsä matkusteluun? Laita kommenttia alle tai ota yhteyttä instagramissa @pomeloyhteiso
