Pomelon tarina – miten yrittäjäyhteisö sai alkunsa ja mitä ensimmäinen vuosi on opettanut mulle?
Tässä kuvassa istuvat: Äitipiirin Anna, By Laura Darth -Laura, Satnam Helsingin Vilma ja Sini, Valokuvaaja Inkeri Kallio ja Utuliiniin Ankku.
TARVE POMELOLLE SYNTYI HETI KUN MUSTA TULI TÄYSPÄIVÄINEN YRITTÄJÄ.
Mä olin vapaa! Yrittäjänä mä sain vihdoin tehdä just sellaista työtä mistä nautin ja missä toimin mun omien arvojen mukaan, omia tavoitteita kohti
Mutta jotain puuttui. Oli ikävä työkavereita. Palkkatöissä mä olin tottunut ihanaan työyhteisöön – ihmisiin joiden kanssa voi sparrailla ja vaihtaa ajatuksia työstä ja elämästä. Että voi pitää kahvitaukoja ja jutella ja oppia toisilta.
Mun uudesta yrittäjän elämästä puuttui yhteisöllisyys. Mä tein kaiket päivät töitä yksin kotona, makkarinnurkkaan kyhäämäni työpöydän ääressä. Aloin haaveilla yrittäjien yhteisöstä, mutta kaikki verkostoitumistapahtumat, mihin päädyin, oli AIVAN KAUHEITA.
Samaan aikaan mun vanhan Lontoon-duunin kautta tuntemani floristi (joka puhui intohimoisesti myös yrittäjyydestä) oli alkanut perustaa The Coven -nimistä, todella coolia brittiläistä naisyrittäjien yhteisöä. Se tuntui kuin vastaukselta mun pohdintoihin: jotain tällaista mä haluaisin olevan myös Suomessa – yhteisö, joka tuntuu omanhenkiseltä ja innostavalta!
Aluksi mä aloin etsiä ihmistä, jonka kanssa voisin toteuttaa mun haaveen pienyrittäjien ikiomasta jengistä. Puhuin monille tutuille yrittäjille tai ihmisille joiden tiesin haaveilevan yrittäjyydestä. En halunnut lähteä tekemään tätä yksin, joten etsiskelin ihmistä joka lähtisi mun aisapariksi ja yhtiökumppaniksi.
Sitä ei löytynyt.
Sain valtavan hyvää vastakaikua, mutta kaikilla oli omat kiireet ja kalenterit ja meiningit. Vastaus oli kuitenkin joka kerta sama: “Tee tää koska just jotain tällaista tarvitaan!”
Yhteisö jäi hautumaan takaraivoon, mutta se aktivoitui uudelleen keväällä 2020 kun sain The Covenin perustajan Sapphiren mulle valmentajaksi, joka alkoi sparrata mua yhteisön perustamisessa. Mulla oli vahva visio ja näkemys, mutta Saph auttoi tuomaan mun ajatukset konkreettisiksi suunnitelmiksi. Valmentajasta tulikin se “aisapari” jota olin kaivannut tän toteuttamiseksi.
Pomelon somet avattiin syksyllä 2020 ja maksullinen jäsenyys tuli voimaan seuraavana keväänä. Tää yhteisö, sen kehittäminen ja pyörittäminen on ollut jollain tapaa just sitä mistä mä haaveilinkin, ja toisaalta taas ihan erilaista.
MITÄ OON OPPINUT ENSIMMÄISEN POMELO-VUODEN AIKANA? NELJÄ ASIAA JOTKA HALUAN JAKAA:
Vaikka tää on mun toinen yritys, tää on silti vasta vuoden vanha. Kun mä olin pyörittänyt Kalligrafiastudiota vuoden, mä olin aivan kujalla. Joskus tuntuu että Pomelon kanssa mun olis pitänyt jo osata kaikki (naurettava ajatus!). News flash: meidän ei tarvitse osata kaikkea. Oon joutunut harjoittelemaan sitä, että sallin itseni olla välillä myös Pomelon kanssa aivan kujalla: Kokeilla eri juttuja, tehdä virheitä, ottaa oppia, tutustua mun yleisöön, itseeni ja itselle parhaiten sopiviin työtapoihin.
Kahden yrityksen pyörittäminen samaan aikaan sujuu oikein hyvin. Kahden instan pyörittäminen samaan aikaan tuntuu välillä raskaalta, varsinkin kun mä teen niitä molempia vahvasti omalla kasvoilla jolloin ulkoistaminen on vaikeaa. Mä opin koko ajan, mutta jos mä joskus perustan kolmannen yrityksen, niin mä en tee siitä yhtä ig-painotteista, vaan panostan muihin markkinointikanaviin: SEOon, sähköpostiin ja ehkä Pinterestiin.
Digitaalisen yhteisön perustaminen on ollut yksi steppi sitä kohti, että mä voisin tehdä töitä enemmän ja enemmän paikkariippumattomasti, ja viime talvena mä vietinkin 2kk Sri Lankalla etätöissä (dream life!!!). Se, että mä oon oikeesti tehnyt tämän, antaa mulle mielettömän vallan- ja samalla vallattomuuden tunteen: Ihan mikä tahansa on mahdollista. Jos sä uskallat unelmoida jostain, niin sä uskallat myös toteuttaa sen. Mieti boksin ulkopuolelta. Mieti, miten rakennat sun oman valtakunnan. Sä voit tehdä sun elämästä just sellasta kun sä haluut.
Kujailusta huolimatta mä oon tehnyt jotain oikein: Pomelot, eli siis tän yhteisön jäsenet saa mut iloiseksi ja innostumaan uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Se ihana energia mikä tässä jengissä on – mä ihan oikeesti rakastan sitä. Pienyrittäjien yhteisöllisyys on parasta maailmassa, ja tässä porukassa se parhaus tiivistyy: Pomeloiden kesken vallitsee niin lämmin ja upee tunnelma, ettei mitään järkee! Oon sanonut tän sata tuhatta kertaa, enkä ikinä lopeta: POMSUT ON BEST <3